Taivas on aito elämänmuoto, josta tulemme tietoiseksi. Se on tietoisuutta täydellisestä ykseydestä. Helvetti on taas vertauskuva syyllisyydestä. Ihmisen kokiessa jatkuvaa syyllisyyttä hän luo jo fyysisellä tasolla itselleen tuskan kyllästämän elämän. Fyysisen kuoleman jälkeen sielun kokema tila muodostuu mielen ajatuksista. Kun ajatukset itseä kohtaan ovat viattomia ja onnellisia, voidaan tällaista mielentilaa kuvata paratiisina. Kun ihminen kokee pahaa oloa ja huonommuuden tunnetta teoistaan ja uskoo ansaitsevan helvetin, hän muodostaa astraalitasolle kuvittelemansa kaltaisen tilan, jossa hän kärsii fyysisen kuolemansa jälkeen. Kaikki tämä on ihmisen itsensä luomaa. Astraalitasoksi sanotaan välitilaa fyysisen kuoleman jälkeen, jonne henki voi jäädä jumiin omien uskomuksiensa takia. Uskomukset ovat ajatuksia, jotka ovat energiaa ja ne muodostavat niiden kaltaisia ajatusmuotoja henkiselle tasolle.
Ihmisen henki voi olla luomassaan tilassaan pitkiä aikoja, maan ajassa mitattuna vuosia, ennen kuin on valmis kuulemaan sielunsa kutsun ja luopumaan epäterveistä uskomuksistaan. Samalla tavalla ne, jotka ajattelevat kuoleman jälkeen olevansa haudoissaan niin kauan, kunnes Jeesus tulee heidät pelastamaan, luovat astraalitasolle haudat ja ovat niissä niin kauan, kuin ymmärtävät uskomuksensa virheellisyyden. Ateistit vaeltavat yksinäisyydessä, kunnes ymmärtävät, että on olemassa muutakin kuin materialistinen maailma. Mitä vahvempi on ihmisen uskomus ja vakaumus kuoleman jälkeisestä tilasta, sitä kauemmin kestää, ennen kuin hän on valmis irtautumaan luomistaan uskomuksistaan ja kohoamaan korkeammille tasoille.
